– Vi må ta tilbake sannheten om oss selv

Kvenene er blitt kalt «det tause folket». I sin nyttårstale oppfordrer leder i Norske Kveners Forbund, Hilja Huru, kvenene om å ta tilbake egen historie. – Vi må begynne med å si det til oss selv, sier hun.

Her er talen på norsk:

Kjære kvener og norskfinner!

Her bor mitt folk

Is-hvite tinder speiler

sin uforgjengelige tro

i deres øyne

Ta fra oss alt

Brenn våre hytter ned!

Vi setter atter garn lik Peter

og fanger stimene av lys

som lagres

i hjertene

Hvor, mørke, er din brodd?»

Den kvenske forfatteren Idar Kristiansen har satt ord på hvem vi er.

Mitt folk er det kvenske folket. Ett opprinnelig folk på Nordkalotten. Vi snakker av ett av de opprinnelige språkene. Kvensk språk, vårt språk eller vår finsk som mange sier, ble under fornorskingen nesten utryddet.

Vi er havets og fjellets folk. Skogens, vannenes og elvenes folk. Fiskere, jordbrukere, håndverkere, gruvearbeidere og smeder. Saunaelskere er vi alle sammen.

Det kvenske folket er vandrerne på Nordkalotten. «Mitt folk av mange folk.» Dette er våre grenseløse områder som i dag er delt opp i tre land: Sverige, Norge og Finland.

Vi har sett endringer i 2019, hvor unge over hele verden har tatt til gatene for klima og miljø.

Ungdom forteller oss at vi må forstå hvor alvorlig situasjonen er. Når vi vil legge om kursen for naturen og klimaet kan vi lære av våre forfedre. Vi har en arv som i dag er aktuell som vi kan være stolt av:

Nøysomhet og gjenbruk. Vi har ikke brukt opp ressursene, men skogene, elvene og myrene har vi kunnet gi videre til nye generasjoner.

FN mener stater må respektere og bevare nettopp slik tradisjonskunnskap og lytte til tradisjonelle samfunn om vår bruk av land og ressurser gjennom generasjonene,

for en annen kunnskap og forståelse enn andre har.

Vi har blitt kalt det tause folket. Vår utfordring er å lære oss å si det vi vet, men som vi ikke har satt ord på.

Sannhets- og forsoningskommisjonen vil frem til 2022 samle historier fra kvener, samer og skogfinner og granske fornorskingen og dens virkninger helt frem til i dag.

I fornorskingen så vi mørkets brodd, en mørketid.

Hvordan helbreder vi oss?

En måte er å ta tilbake språket, en annen måte er å ta tilbake egen historie.

Vi må ta tilbake sannheten om oss selv, hvem vi er. Den eier vi. Vi begynner med å si det til oss selv.

Vårt språk og identitet er stimene av lys som vi samler sammen.

Vi er et folk som tar i et tak. Til alle dere som står på for kvensk språk og kultur: Tusen takk for innsatsen!

Statsminister og andre politikere: At vi i Norge har et glemt og utrydningstruet språk er ikke deres skyld. Dette har dere arvet fra dem som har regjert før. Men det er deres ansvar.

Mange kommuner og fylkeskommuner og mange statlige enheter tar nå tak sammen med oss kvener, men regjeringen henger etter.

Et demokrati kjennetegnes av måten det behandler sine minoriteter. Den rette måten er å lytte og å ta oss som likeverdige i beslutninger som angår oss. Et viktig bidrag her er opprettelsen et kvensk organ for konsultasjon. Kvensk språk må løftes, slik at tiltak for kvensk språk ikke lengre lever fra hånd til munn.

Folkene og språkene er en rikdom i vår moderne verden. På samme måte som vår jord trenger mangfold i flora og fauna, trenger bærekraftige kulturer et mangfold av mennesker – som respekterer hverandre og anerkjenner hverandres verdi

De unges giv for natur-, språk- og kulturmangfold viser det er mulig. Det lover godt for 2020 og for fremtiden.

Idar Kristiansens dikt er for meg en hyllest til det kvenske og det som er opprinnelig og samtidig felles og nordnorsk.

Lyset, kraften, «som lagres i hjertene» blir sterkere jo mer vi deler.

Godt nytt år!

Her er talen på kvensk:

Rakkhaat kväänit ja ruijansuomalaiset!

Täälä assuu minun kansa

Jäiset vaarat peilaava

ikuista uskoa

heiän silmissä.

Ota meiltä kaikki

Polta meiän majat!

Met laskema uuet verkot niinko Pietari

ja pyyämä valonsätheet

ja säilytämmä net

syämessä

Pimmeys, missä oon sinun pisto?

Kväänikirjailiija Idar Kristiansen oon kirjoittanu ketkä met olema.

Minun kansa oon kväänin kansa. Met olema alkuperäinen Pohaiskalotin kansa. Met puhuma alkuperhäistä kieltä, meän kieltä, kväänin kieltä eli meän suomea niinko moni sannoo. Mutta se melkhein kuoli norjalaistamispolitikin aikana.

Met olema meren ja tunturin kansa. Mettiin, järviin ja jokiin kansa. Fiskarit, maanpruukiat, käsityöntekijät, kruuvamiehet ja sepät. Ja saunaa rakastamma kaikki.

Kväänin kansa oon Pohjaiskalotin kulkijakansaa. Minun kansa oon yksi monista kansoista. Tämä oon meän rajaton maa missä tänä päivänä oon kolme valtakuntaa: Ruotti, Norja ja Suomi.

Met olema nähnheet muutokset vuona kakstuhatta yheksäntoista (2019), ko nuoret ympäri mailman ovat kokkoontunheet ilmaston ja miljöön puolesta. Nuoret sanovat ette met häymä ymmärtää kunka vakava tilanne oon. Ko halluuma uuen suunan luonon ja ilmaston puolesta, saatama oppia meän esivanheemilta. Meilä oon perintö mikä oon aktuelli justhiinsa tääpänä ja mistä saatama olla ylpeät:

Vähhään tytyminen ja uueleenkäyttö. Emme ole käyttänheet resurssia lophuun vaan olema antanheet mettät, joet ja jänkät etheenpäin uusile sukupolvile.

FN meinaa ette staatit häytyvä kunnioittaa ja suojela tämmöistä tradisuuni-tietoa ja kuunela meitä siitä kunka met olema käyttänheet maita ja resurssia sukupolvien aikana.

Meilä oon tietoa ja ymmärrys jostaki mitä muila ei ole.

Met olema hiljainen kansa. Meän haastet oon oppia sanomhaan se mitä tiiämä, mutta mihin meilä ei ole ollu sanoja.

Tottuuen- ja sovinonkomisjuuni kerrää vuotheen kakstuhatta kakskymmentä kaks (2022) asti – meän, saamelaisten ja mettä-suomalaisten muisteluksia ja tutkii mitä norjalaistaminen oon tehny meile tähän päivhään asti.

Norjalaistaminen oli meile pimmeyen pisto. – Kunka met paranumme tästä?

Yksi keino oon ottaa takasin kieli ja toinen keino oon ottaa takasin histooria. Met häymä ottaa takasin tottuuen siitä ketkä met olema. Met omistamma sen. Ensistä met häymä sanoa sen ittele.

Meän kieli ja identiteetti oon valonsätheet mitä met kokkooama.

Met olema kansa jolla oon sisu. Tuhanet kiitokset teile kaikile jokka teettä työtä kväänin kielen ja kulttuurin vuoksi.

Pääministeri ja muut politikkarit: Se ei ole teän syytä, ette meilä Norjassa oon unheetettu ja uhattu kieli. Tet oletta saanheet sen perinöksi vanhaalta hallitukselta. Mutta teilä oon eesvastaus nyt.

Monet komuunit, fylkinkomuunit ja valtion laitokset tekkeevät työtä meän kans. Mutta hallitus henkkaava perässä.

Demokratian tuntee siitä kunka se kohtelee omia minoriteettia. Oikea tapa oon kuunela ja ottaa meät tasaarvoisina päättämhään niitä asioita jokka koskee meitä. Tärkeä asia oon perustaat oman kväänin neuvo. Kväänin kielen häytyy nostaa ylös, niin ette kväänin kielen projektit ei elä käestä suuhun.

Kansat ja kielet oon rikhaus meän modernissa kulttuurissa.

Samala laila ko maapallo tarvittee monenlaissia elääviä ja taimia, kestäävät kulttuurit tarvitteeva monenlaissia ihmissiä joka kunnioittaava toinen toista ja tunnustaava toinen toisen arvon.

Nuorten rohkeus ja into puolustaa luontoa, kieliä ja kulttuuria näyttää ette kyllä se kannatte! Tämä luppaa hyvin ensi vuele ja etheenpäin.

Idar Kristiansenin dikti oon minun mielestä kunnianostus kvääniile ja sille mikä oon alkuperäistä ja samhaan aikhaan yhtheistä ja pohjaisnorjalaista.

Valo, voima, «jonka säilytämmä syämheen» vahvistuu joka kerran ko met jaeama sen.

Onnelista uutta vuotta!