NRK Meny
Normal

Oddvarin sotamuistot

Koulhuun kannethiin kuolheita ja haavottunheita tyskäläisiä soldaattia, mutta Oddvarin koulunkäynti päättyi kuitenki hyvin.

Oddvar Ørnebakk i militæret

Oddvar Ørnebakk (20) oikkeele, ko hän oli militäärissä Stavangerissa. Kväänipojat piethiin yhtä, se antoi turvallisuuen tuntheen.

Foto: Privat

Toinen mailmansota vaikutti Oddvar Ørnebakin lapsuutheen Yykeänperällä hyvin voimakkhaasti, mutta hänen kvääniperet selvis evakueerauksesta – kiitokset hyvän äitin ja uskon Jumalan sanhaan.

Yykeänperälä asui sillon tyhä lantalaisia, ja kvääniä puhuthiin joka paikassa. Oddvar (8) oli oppinu sekä kvääniä ette ruijaa, vaikka vanhiimet puhuthiin tyhä ruijaa lapsilet niinko esivallat olthiin neuvonheet. Kylhään oli vuona 1938 rakenettu internaattikoulun, joka piti ruijalaistaat kväänin – ja saamenkieliset lapset. Sota lopetti internaattikoulun kevväilä 1940, ko tyskäläiset soldaatit siirythiin asumhaan koulun toisheen kerthaan.

Oddvar Ørnebakk ordner bilder

Nyt Oddvar Ørnebakila (81) aika organiseerata vanhoita kuvvii. Sieltä löyttyy paljon muisteluksii pitkältä elämältä.

Foto: Anne Mari Rahkonen Berg

Dramaattinen koulun alku

Oddvar ei pöläny tyskäläisiä ko nethän olthiin olheet kylässä jo monta vuotta soan alusta asti, mutta nyt koulun panthiin kiini jo parin ensimäisen koulupäivän jälkhiin. Sillon koulun kartanollet tuli kaks tyskäläistä lastipiilii, jokka olthiin täynä haavottunheita ja kuolheita soldaattia.

Net tulthiin Suomen puolelta, mistä heät ajethiin ulos. Oddvar ja pari muuta kläppiä seisothiin siinä vieressä, ko takalava aukasthiin ja sieltä virtas vertä trapulet. Nämät tyskäläiset soldaatit kannethiin kovvaa kyytiä koulun sisälet, ja koulusta tuli kenttäsiukhuusi.

Kalpea, nuori opettaja tuli kläpitten tykö ja sanoi, että hän tuopi ranselit ulos ja että het häätyvät vain lähteät kotia, koulu loppui nyt tähän. Oddvari oli säikähtänny kovasti ko näki niin paljon vertä ja muuta, mutta hän oli kansa pettyny ko olis niin mielelä jatkanu koulua ko oli justhiinsa alottannu. Mutta hän lähti kotia, eikä tääpänä menny Peder Hansenin tykö missä hän muuten asui kouluviikola, pitkän ja vähän vaaralisen koulumatkan takia. Oddvar halus lähteät äitin tykö.

Evakeeraus alkoi

Yhtenä päivänä tuli konkreettinen käsky, 8. novemberikuuta piti Yykeänperän siviiliväen evakueerata. Kohta kaikki elläimet piti lopettaat. Jokku yykeänperäläiset päätethiinki lähteät Olmavankkhaan (Manndalen i Kåfjord), ko sinnet ei ollu tietä. Monet meinathiin ette ko engelsmannit ja amerikkalaiset sotajoukot olthiin jo pääsheet Tyskän rajalet asti, niin sota loppuis heti. Yks suomalainen, lestadiolainen predikantti oli kans sanonu, ette Olmavankkaa ei evakueerata, ja net jokka uskothiin Jumalan sanhaan, saathiin tälälaila siunauksen asiallet.

Oddvar ei koskhaan unoha sitä näkyä ko Nils-Mikal-äiji istui norlaninvenheessä yks hämmästynny lehmä ja kaks pölästynyttä lammasta kyyvissä, valmhiina seilaamhaan perheen turvhaan sinnet Olmavankkhaan. Sielä het sitte asuthiin kuukauven aijan, siksi ko tuli 8 söyttää noutamhaan näitä karanheita sieltä. Eikä siinä auttanu muu ko lähteät myötä Yykeänmuotkhaan (Lyngseidet). Tyskäläisten merelet laittamitten miinoitten takia piti evakueeratut kuljettaat lastipiililä Moskuvuonhoon (Ulsfjord). Sieltä seilattiin sitte Tromsshaan, ja vähänpä tiesi Oddvarin äiti Emelie, kunka pitkä matka heilä vielä oli eessä.

Skibotn skilt

Yykeänperän vanhaa markkina oli läpi histoorian tähelinen kylän kvääniväjele. Tyskäläiset poltethiin Pohjais-Tromssan ja Finmarkun kylät niin käsketyllä «poltettu maa»-taktikilla, mutta het ei ennättänheet polttaat Yykeänperän kyllää.

Foto: Klemet Anders Sara / NRK Sápmi

Tromssa – Tronjami – Molde – Vistdal

Oddvarin peret sai asuat Tromssan Grønnegatalla vähän kauvomin, ko piti oottaat paikkaa hurtthaan. Kaikki laivat olhiin aivan täynä Finnmarkusta evakueerattuitaja tyskäläisiä soldaattia. Oddvarin perheen lugaarissa asui kans yks tyär jonka het tunnethiin, hän oli saanu kläpin tyskäläisen kaans. Se soldaatti oli oikheen avulias ja pariskunta hirmusen rakastunnu, mutta Mauser-kivvääri oli miehelä koko aijan sölässä.

Emelie ja lapset menthiin Moldheen, missä hänen veli asui. Olavin tykönä oli aivan ko kotona, vaikka pommialarmi ulisi välhiin. Oddvarin isä oli pitäny karata Ruotthiin ja siksipä oliki hyvä, että Olav-setä piti käestä kiini kellarissa, ko het menthiin suojhaan pommiflyyiltä.

Oddvar Ørnebakk som ung militærgutt

Oddvar nuorena militääripoikana. Hänelä oon huumori ja toivo rauhalisesta tulleevaisuuesta.

Foto: Privat

Vähän aijan päästä het lähethiin Vistdalhiin Nessetin komuunhiin, ja sielä Emelie sai ittelet kokonaisen maatalon jonka väki oli kansa lähteny Ruotthiin. Vistdalenissa Oddvar sai käyvä koulua, ja opettaja ja oppilhaat piethiin hänestä hyvvää huolta, kukhaan ei kiusanu. Lyhykäisessä aijassa Oddvar oppi lukemhaan, kirjottamhaan ja räknäämhään. Ruokaa oli nokko vaikka se oliki kortila, ja krannitalosta saathiin maitoa varsin niin paljon ko tarvithiin. Emelie ja kläpit tunnethiin, että vistdaalilaiset piethiin heistä hyvvää huolta. Evakueeratut saathiin paljon myötätuntoa niin raavhailta ko kläpiltäki.

9 kuukautta poissa Yykeänperältä

Yhtenä ikionnelisena päivänä sota oli ohi ja evakueeratut saathiin aikaa myöten kyyvin kotia. Het olthiin sekä ilosia ette myös pöläthiin että mikä sielä kotona oottaa heitä. Oliko kaikki poltettu ja pilattu? Oddvarin perheelä oli lykkyä. Kotitalo, jonka äiji oli rakentannu, oli pystössä, vaikka kohta kaikki mööpelit oli viety. Köökin puukomfyyrinki olthiin tyskäläiset vienheet.

Äiti ja sen sisaret alethiin varsin pesemhään taloa, ja Oddvar piti oottaat ulkona. Hänelä ei ollu lupa mennä talon vierestä mihinkhään, ko äiti pölkäs ette tyskäläiset olthiin laittanheet miinoja ulos. Oddvar pystyi juuri ja juuri hillittemhään ittensä, hän olis niin mielelä menny kattomhaan tavaroita, mitä tyskäläiset olthiin jättänheet perhäänsä, tiä mitä aartheita sielä olis saattanu olla! Mutta äitin sana oli laki.

Lopultaki omassa sängyssä

Se ensimmäinen yö kotona Yykeänperälä 3000 kilometrin matkan jälkhiin tuntui Oddvarista ko unelta. Hän makas kouvon ja valvoi sängyssä ja tunsi ette hänelä oli hirmusen turvalinen olo, hän oli siellä missä hän pitiki olla. Jumala oli suojelu hänen perhettä, siitä hän oli aivan varma. Hän mumisi hiljaa Isä meän - rukkouksen kvääniksi, ja nukahti syvhään unheen hymy huulila.

Markedsplassen Skibotn

Omasvuonon komuuni pani jo varhain ylös kolmikieliset sjiltit ette markkeerata monikulttuurista histooriaa ja «kolmen kansan kohatteluu».

Foto: Laila Lanes / NRK

Vähän ajan päästä aukasthiin koulun, ja Oddvar sai esitellä taitoja, mitä hän oli oppinu Vistdalissa. Kohta kaikki kylän rakenukset olthiin eheät ja heti saathiin telefoonilinjatki kunthoon. Lukaali alkoi kulkemhaan, aviisit alethiin tulemhaan ulos ja tyskäläisten raadiot tulthiin käytthöön, ko NRK Troms alkoi taas lähättämhään raadio-programia.

Oddvarillet tämä dramaattinen evakueerauksen aika opetti paljon ihmisten voimasta ja kyvystä toimiat eri tiloissa. Hän kantaa omassa syämessä monia hyviä muistoja ja on eriliikasen kiitolinen omalet äitile, joka hirmusista rasituksista perustamatta pelasti omat kläpit ja antoi heilet uskon paremphaan tulevaisuutheen.

Teksten er oversatt ved hjelp av Eira Söderholm.