Anna-Kaisa auttaa pelastamhaan kielen

Kväänin kieli oon rohki uhattu kieli. Nyt kväänimiljööt toivothaan ette kielipesät lastentarhoissa autethaan pelastamhaan kväänin kielen. Kielipesä oon hyvä, mutta se ei ole nokko jos haluthaan pelastaat kielen, sannoo kielitutkiija Mari Keränen.

Kvenske barn på språkreir i Bærtua barnehage

Marjapounun lastentarhaassa Lemmijovessa saahan net lapset kekkä sitä haluthaan, oppiit kväänii. Opettaaja oon Kainun institutin kielityöntekkiijä Anna-Kaisa Räisänen.

Foto: Laila Lanes / NRK

Marjapounun lastentarhaassa Lemmijovessa, Porsangin komuunissa, oon muistelushetki.

– Kuka kloputtaa minun sillan päälä? sanoi trolli.

Kielityöntekkiijä Anna-Kaisa Räisänen joka työtelee Kainun institutissa Pyssyjovessa, muistelee kolmen pukki Pruusin ympäri. Seittemen lasta istuthaan niin ko sytytetyt valkkeet ja kuunelhaan tarkoin.

– Trolli sanoi: Mie tulen ja otan sinun!

– Interessi kväänin kielheen kukkii

Täälä Porsangissa oon kielipesä ollu puolitoista vuotta. Yhtheensä 20 lasta ja heän vanhiimet, sekä lastentarhaan työntekkiijät jokka työtelhään kielipesän kans, saahaan oppiit kväänin kieltä. Kans kielisepät eli kylän pensionistit tulhaan lastentarhaasseen praatimhaan lapsiin kans. Ja se mennee etheenkäsin, sannoo Anna-Kaisa Räisänen.

– Het oon oppinheet joksiki paljon, het oon oppinheet fraasiita joita mie pruukkaan pittäät, het saatethaan färit ja räknätä kymmenheen. Het saatethaan monnii laului, ja het ymmärethään suuriman osan, sannoo hän.

Språkreir i barnehager skal være med på å redde det kvenske språket. I Porsanger har tre barnehager tilbud om språkreir og på nyåret kommer tilbudet i Nordreisa. Men det må kraftigere tiltak til, mener språkforsker.

Ja hän oon hoksanu ette lapset ootethaan ilola niitä hetkii ette lujethaan kväänimuisteluksii. Työntekkiijät kans tykäthään ette se oon soma. Maija Lindbäckillä oon eesvastaus lastentarhaan puolelta. Hänen faari puhhuu kväänii, ja hän tykkää ette se oon fiini saaha itteki oppiit kieltä ja opettaat sitä lapsile.

– Se oon ollu rohki soma, ja sommiin oon ollu nähä lapsiin progresjuunin ja interessin kväänin kielheen joka kukkii enämen ja enämen. Het oon oppinheet paljon, sannoo hän.

Yksi niistä harvoista kylistä missä kieli yhä ellää

Joulun jälkhiin aloitethaan kielipesän kans Raisin komuunissa Tromssassa.

Mutta kväänin kielen tila oon rohki kriittinen. Monessa kylässä Pohjais-Tromssassa ja Finmarkussa saattoi 50-60 vuotta aikkaa kuula päivittäin kväänii, tahi ”suomee” niin ko usseesti sanothiin, mutta nyt kieli oon hithaasti mutta sikkaristi jaukkunu jokapäiväisestä puhheesta. Vanheman sukupolven ihmiset kekkä oon pitänheet kväänin kielen, kuolhaan hithaasti mutta sikkaristi pois.

Pyssyjoki oon yksi niistä harvoista kylistä missä yhä saattaa kuula ette puhuthaan kväänii, muun myötä Coopissa.

– Päivää, hilssathaan Nanna Salamonsen ja Else Olsen ko het tulhaan sisäle pikkuisen kylmästä talvipäivästä.

– Päivää, kuuluu vastaus.

Täälä kylässä oon yhä väkkee kekkä oon kolmikieliset. Niin oon ollu vielä muutampi vuosi aikkaa monissa muissaki kylissä Pohjais-Tromssassa ja Finmarkussa missä puhuthaan päivälisesti kväänii, saamee ja norjaa. Mutta se oon yksi vaikkeus:

– Nuoret ei saata kväänii, vaikka het oon oppinheet sitä koulussa, sannoo Ester Haldorsen.

– Se oon meän oma syy ko emmä ole opettanheet sitä heile, sannoo Nanna Salamonsen.

Tarvithaan satsinkkii koulutuksheen

Tämä tila meinaa sitä ette kväänin kieli oon yksi niistä Euruupan uhatuista kielistä jokka oon jaukkumassa pois. Viimi kesänä Euruupparaati esitti ette häättyy aloittaat noppeita toimii joitten avula estethään ette kieli kuolee pois.

Anna-Kaisa Räisänen

.Kielityöntekkiijä Anna-Kaisa Räisänen oon iloinen kielipesän eestä, mutta meinaa ette se vaattii enämen jos aijothaan pelastaat kielen.

Foto: Laila Lanes / NRK

– Tila oon ollu kriittinen jo kauvoin, mutta nyt alkkaa olla rohki hoppu aloittaat toimii joitten avula pelastethaan kväänin kielen, sanoi Ruijan Kveeniliiton johtaaja Hilja Huru kerran Klassekampen-aviisissa.

Ja kvääniilä Pyssyjovessa ja Lemmijovessa, niin ko muutoinki pohjaisessa, oon nyt haastet ette kielipesä ei ole nokko, het tarvithaan kunnon satsingin kieltä varten jos sen meinathaan säilyttäät.

– Justhiin nyt se oon liika vähän ette oon tyhä kaksi kielipessää ja yksi päivä per viikko, se ei ole nokko ette elästytethään kielen, vaikka se oonki hyvä alku. Tietenki met tarvittemma paljon enämen, sannoo Räisänen.

Se oon kans probleemi ette lapset ei saa jatkata kväänin kielen oppimista sitte ko het alethaan koulhuun. Se oon suuri pula kväänin kielen opettajiista koko maassa.

– Sen jälkhiin ko lapset oon valmhiit lastentarhaasta, heän motivasjuuni oppiit kväänii loppuu siihen, sannoo hän.

Kielitutkiija Mari Keränen oon sammaa mieltä. Vaikka kielipesä merkittee paljon, ei se ole nokko, sannoo Keränen. Hän meinaa ette tarvithaan satsinkkii kaikissa koulutuksen osissa.

– Met hääymä kattoot koko koulunkäynttii, ette löyvythään opettaajat, met tarvittemma opettaajankoulutuksen kväänin kielessä ja se vaattii paljon resyrsiitä, sannoo hän.

Ruijan Kveeniliitto toivoo ette Opetuslain muutethaan niin ette saatethaan turvata kväänin kielen opetuksen. Tääpänä kväänilapsila ei ole lakhiin präntättyy oikkeutta saaha opetusta kväänin kielessä, se oon enimästi suomen kielen opetusta mitä heile tarjothaan. Hilja Huru Ruijan Kveeniliitosta oon ollu möötissä Tietodepartementin kans ja pyytäny ette Opetuslain muutethaan.

Joutunheet norjalaistamispolitikin alle

Kvääniin histooriassa, samala tavala ko saamelaisten histooriassa, näkkyy norjalaistamispolitikki mikä alkoi 1800-luvun puolivälissä. Norjalaistamispolitikin tähen ihmiset ei ennää opettanheet kieltä nuoremiile sukupolvile, vaikka perheen vanhiimat puhuthiin yhä kväänii keskenänsä. Soan jälkhiin kieltä opetethiin vähemän ja vähemän uusile sukupolvile, ja tämän tähen oon ainaki kaksi sukupolvee jokka ei saata kvänii. Tääpänä tyhä harvat nuoret piethään kväänii joka päivä, tahi saatethaan lainkhaan kväänii.

Mari Keränen, språkforsker

Kielitutkiija Mari Keränen tykkää ette kielipesä oon hyvä, mutta hän pörhäänkyssyy enämen satsinkkii kväänin kielen koulutusta varten.

Foto: Laila Lanes / NRK

Ja vaikka viimi vuossiin aikana oon monesti pörhäänkuulutettu voimatoimii, ei näitä suurii toimii ole tullu.

– Kväänin kieli oon hirmu uhatussa tilassa. Jos met aijoma kuula kväänii vielä 20-30 vuoen päästä tässä maassa, häättyy tapattuu paljon, sannoo Ruijan Kveeniliiton varajohtaaja Trygg Jakola.

Kuurto minkä annethaan saamen toimii varten, oon lissääntynny huomattaavan paljon viimi kahenkymmenen vuoen aikana (katto faktaboksin).

Se ette saamen toimet oon saanheet niin paljon lissää rahhaa, josta Saametinka tieten saapi suuren osan, tekkee sen ette monet meinathaan ette rahan oon jajettu epäoikkeuenmukaisesti, eikä sitä saata selittäät tyhä sillä ette saamelaiset oon tunnustettu alkupöräiskansaksi ja kväänit ei ole.

Brennpunkt-programissa jonka näytethiin vuona 1998, fokuseerathaan tätä jakamista. Siinä muun myötä peekathiin ette saamen organisasjuunit saathiin kuurttoo yhen kruunun per jäsen, mutta kvääniorganisasjuunit saathiin tyhä 30 äyrii per jäsen. Saamen osasto Komunaalidepartementissa lupas silloin ette kvääniorganisasjuunit saatais lissää rahhaa, mutta lissäys ei ole ollu niin suuri ko mitä kvääniorganisasjuunit oon oottanheet.

Katto programin tästä:

Kvenene - en glemt minoritet. 
Regi: Bård Gudmund Hansen.

Optimismii kaikesta huolimatta

Tästä huolimatta oon kväänimiljöissä kuiten vissi optimismi. Usseemat ja usseemat komuunit päätethään ette het aijothaan kolmikieliset kyltit, viimiseksi Raisissa. Taanassa oon komuunin työjoukko juuri hyväksynny päätöksen ette komuunhiin perustethaan kväänin kielisentterin. Kans Naavuono halluu kväänin kielisentterin.

– Se puhalttaa – jos ei juuri tormi tahi orkaani, niin kuiten kväänituuli – yli maan, sanoi Ruijan Kveeniliiton varajohtaaja Trygg Jakola liiton 30-vuotisjuhlassa viimi viikola.

Trygg Jakola og Hilja Huru

Ruijan Kveeniliiton varajohtaaja Trygg Jakola ja johtaaja Hilja Huru oon enämen uptimistiset kväänin kielen tulleevaisuuen ympäri ko pitkhään aikhaan.

Foto: Heidi Nilima Monsen

Hän peekkaa muun myötä siihen ette Tromssan fylkintinka oon hyväksynny kväänin kielen ja kulttuurin toimiplaanan, ja ette Finmarkun fylkinkomuuni työtelee tämän saman assiin kans. Uuen vuoen aikhoin tullee kans hallituksen eli rejeeringin toimiplaana, ensimäisen kerran histooriassa. Jakola sannoo ette heilä oon suuret ootukset siihen.

– Ei se auta tyhä plaanata, se häättyy tulla kans joitaki toimii ja rahhaa, sannoo hän.

Häättyy itte ottaat kielen pithoon

Ja vaikka Ruijan Kveeniliitto yhä oottaa satsinkkii hallitukselta, oon heilä kans enämen ja enämen meinikkii ette kväänit itte hääythään alkkaat käyttämhään kieltä uusseemin.

– Met hääymä kans itte ottaat eesvastauksen ette vieä kielen etheenkäsin niile kekkä tulhaan meän jälkhiin, sannoo Trygg Jakola.

Tässä yhtheyessä saattaa kielipesä, missä sekä lapset, vanhiimet ja materivanhiimet oon myötä, olla eriliikaisen tärkkee, meinaa Mari Keränen.

Anna-Kaisa Räisänen iloittee lasten innosta. Het tasan ootethaan ette mitä tullee tapattumhaan ko hän tullee lastentarhaasseen.

– Se oon tärkkee, ko se meinaa sitä ette het tunnethaan olon turvaliseksi kväänin kielen kans ja ette het ymmärethään, sannoo hän.

Marjapounun lastentarhaassa mennee muistelushetki loppuu kohti, trolli jouttuu jokheen ja net kolme pukkii Pruusii saahaan syöä hyvin ja kylläiseksi.

– Ja hipp happ hoppu, tässä oon loppu, sannoo hän lapsile. Nyt het vielä praatithaan yhessä ja laulethaan kvääniksi. Sitte sen päivän kielipesä oon loppu.

Oversatt til kvensk av Kainun institutti - Kvensk institutt